Vanhusten hoivassa ja hoidossa arvovalinnat ovat merkittävässä asemassa puhuttaessa kunnan ikääntyneiden tulevaisuudesta. Arvokeskustelua kaivataan yhteiskunnallisellakin tasolla, mutta erityisesti paikallisella tasolla ja omassa kunnassamme onkin aika paneutua tähän.

Hyvä ikääntyminen on kokonaisvaltaista hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukemista. Hyvinvoinnin kokemuksiin liittyy oleellisesti mielen hyvinvointi, johon sisältyy mielekkyyden ja merkityksellisyyden kokemukset sekä tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteet. Erilaisista toimintakyvyn rajoitteista huolimatta ikääntyvillä on voimavaroja, joiden käyttöönotto edistää osallisuutta ja hyvää arkea. Ikääntyneet ihmiset tulee nähdä menoerän sijaan voimavarana. Ikääntyneet käyttävät monia kunnan omia palveluita ja mm. kulttuuritapahtumien saavutettavuus on merkittävää toimintakyvyn tukemisessa.

Ennaltaehkäisevään ja etsivään vanhustyöhön tulee osoittaa riittävästi resursseja. Ikääntyneiden aktiivisuutta tulee tukea myös silloin, kun voimavarat ja toimintakyky alkavat jo vähetä. Päivätoiminta on yksi merkittävä toiminnanmuoto, jota lisäämällä vaikutetaan myönteisesti arjessa selviytymiseen ja hyvinvointiin.

Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä, usein ympärivuorokautisesti ja heidän jaksamisensa tukeminen on ensiarvoisen tärkeää.Omaishoitajien tulee saada riittävä rahallinen korvaus sekä heidän lakisääteiset vapaapäivänsä pitää kyetä järjestämään. Vapaapäivien järjestämisessä tulee huomioida perheen tarpeet ja toiveet. Omaishoitajille tulee järjestää sekä omaishoidon asioihin liittyviä infotilaisuuksia, että omaishoitajien omista tarpeista lähtevää vertaistuellista toimintaa.

Nykyinen vanhustyön suuntaus on, että kaikki hoidetaan kotona. Laadukasta hoitoa ei kuitenkaan ole esim. 5 minuutin kotikäynti, jonka aikana vanhus jää ihmisenä kohtaamatta. Nyt jo monet kotihoidossa työskentelevät kokevat työnsä eettisesti raskaaksi ja kuormittavaksi. Samaan aikaan, kun hoiva- ja hoitopaikkoja vähennetään, tulee kotihoidon resursseja lisätä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota kotihoidon kykyyn vastata kasvavaan kotona hoitoa tarvitsevien määrään. Kotihoidossa tulee olla moniammatillista, laaja-alaista osaamista ikääntyvien toimintakyvyn ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Kun ollaan tilanteessa, että kotona asuminen on turvatonta ja eettisesti epäilyttävää, on oltava paikkoja, joissa elämänsä viime vuodet voi viettää arvokkaasti. Ikääntyneen toimintaympäristön tulee olla esteetön ja turvallinen. Omassa kotikunnassa asuminen on lähes jokaiselle ikääntyvälle hyvinvoinnin kannalta paras vaihtoehto. Jokainen toivoo voivansa asua omaistensa, läheistensä ja ystäviensä lähellä tutussa ympäristössä, oma eletty historia lähellään.

Tulevaisuuden viisautta on säilyttää riittävä hoiva- ja hoitopaikkaresurssi oman kunnan toimintana. Sote-hyvinvointialueella uhkana on vanhusten siirto toisille paikkakunnille, ellei oma paikkakunta pysty vastaamaan hoitopaikkatarpeeseen. Vieraaseen ympäristöön, suuriin yksiköihin pois ystävien ja rakkaiden luota muutto lisää usein ahdistuneisuutta ja yksinäisyyttä.

Kuntamme ikäihmisten palveluiden strategiassa tulee huomioida ikääntyvien osallisuus. Ikääntyvällä on oikeus yksityisyyteen ja omista asioista päättämiseen, kuten myös oikeus saada tietoa päätösten teon pohjaksi. Viisautta onkin ottaa keskusteluun mukaan ikääntyvät itse. Ikääntyvien palveluista päätettäessä mukana tulee olla vanhusneuvoston edustaja, samoin kuin nuorisovaltuustossa on käytäntönä. Yhdessä ikääntyneiden kanssa tulee kehittää ikääntymisen varautumissuunnitelma, missä huomioidaan toimintakyvyn eri osa-alueita ajoissa tukevat toimenpiteet. Mielen hyvinvointi osana kunnan ikääntyvien palveluiden strategiaa on kannattava teko ja viisas valinta.

Jokainen meistä vanhenee, kukin omalla tavallaan. Mutta kukaan varmastikaan halua viettää loppuvuosiaan pelkoa ja hylätyksi tulemista kokien. Vanhuus ei ole vain hoitoa ja hoivaa, eikä arvokas vanhuus toteudu pelkästään tilastoja tulkitsemalla.